ON hämmästyttävää se että selvännäköä on...se muuttaa ainakin minun koko käsitykseni tästä elämästä, tuonpuoleisesta tai siitä onko meillä monta elämää...

Muistan kun nuorempana ajattelin että helvetti on pakko olla olemassa että pahat saavat sitten palkkansa muutenhan tässä maailmassa ei ole mitään järkeä...oikeastaan sitten missään ei ole mitään järkeä. Me kaikki voidaan olla murhaajia, varkaita, pahoinpitelijöitä...eikä millään ole mitään väliä.

Jos naapuri tai mies tai kuka tahansa käy hermoille niin ei kun turpaan vaan tai vaikka henki pois ja viikonloppu menoille saa kätevästi lisä potkua vaikkapa ryöstämällä pankin tai jonkun mummon kadulla...mutta raamatun takia meillä on kaikilla varmaan pieni pelko persuksissa että mitä jos helvetti onkin olemassa...

Totta on se että ihminen on peruslähtökohdiltaan kuitenkin hyvä...me kaikki ollaan ainakin joskus oltu hyviä ja sitten syystä tai toisesta maailma on muokannut meistä mitä olemme tai mitä meistä tulee...siispä helvettiin on kuitenkin vaikea uskoa...

Ehkä me todellakin tulemme maapallolle monta kertaa oppimaan olemaan hyviä, sovittamaan edellisten elämiemme tekoja ja oppimaan niistä ja muuttumaan ihmisisinä henkisiksi...vasta sitten olisimme valmiita jättämään tämän maailman kokonaan...Paljon loogisempaa..

Jokaiselle elämälle on jokin perustarkoitus ja siksi ennustaminenkin on mahdollista...ei tulevaisuutta...ei selvännäköä...mutta jotta kaikki ei olisi kiveen hakattu ja oikeasti oppisimmekin jotain kyse on meidän tekemistä valinnoista...meille annetuista mahdollisuuksista ja valinnoista kunnes sitten loppupeleissä valitsisimme sitten sen oikean polun...

Ennustajat näkevät kaikki eteemme tuotavat mahdollisuudet ja valintojemme mahdolliset seuraukset niin hyvässä kuin pahassakin.

Olen itse kulkenut niiiiiiiin pitkän tien...lukemalla filosofiaa ja juttelemalla alan ihmisille että palat alkavat pikkuhiljaa loksahdella paikalleen ja tämä silti niin pienessä mittakaavassa...vielä kun oppisin hiljentymistä ja kärsivällisyyttä ja uskoa siihen että asiat tulevat järjestymään parhain päin.

Toivon että saisin malttia antaa tämän maailmankaikkeuden toimia parhaakseni toimia toiveideni toteuttajana. Minkä olen oppinut...tosin kovemman kautta...että asiat tulevat aina järjestymään ja parhain päin...vaikka se ei ehkä heti tuntuisikaan siltä...

Esim jonkun suhteen loppuminen avaa aina oven jossain muualla jos ei heti uuteen suhteeseen niin vaikka siihen että alat toteuttaa itseäsi ja aloitat jonkin kauan haluamasi harrastuksen tai ammatin ja menestyt siinä mitä ei olisi tapahtunut jos olisit esim suhteeseen jäännyt...

Esimerkkejä on lukuisia...

Olen varmaan jokaisessa elämäni pohjamuta vaiheessa ollut aivan varma että minut on hylätty enkä ansaitse tätä enkä näe valoa missään...surun, raivon, vihan keskellä on mahdotonta ajatella .."no minulle on tuolssa jotain parempaa.." kaikesta tästä oppimisesta huolimatta en vieläkään pysty sopeutumaan rauhallisesti epäonnistumisiin tai siihen että jotkut asiat ei suju...niin kuin tapauksessani nämä...HEL.....TIN...ihmissuhteet.

Mietin että mitä olen näistä kaikista suhteista ja miehistä oppinut...olenko oppinut millainen mies on minulle se oikea..?..EN...olenko oppinut millaisia välttää...EN...

Syystä että aina ajattelen ihmisistä ensisijaisesti hyvää...Olenko oppinut olemaan roikkumatta, pettymättä, vaatimatta, olemaan rehellinen itselleni ja hänelle, rohkea...EN

Myötäilen liikaa toisen tunnetiloja ja vältän konflikteja...kasaan kaiken sisälleni etten aiheuttaisi kitkaa ja lopulta halkean...tavalla tai toisellla...niin kuin esim sairastumalla...
Minun pitäisi oppia olemaan rehellinen ja ilmaisemaan avoimesti omat toiveeni ja tunteeni menettämisen uhallakin...sillä sellainen mies joka ei halua kuunnella minua tai tuijottaa vain omaan napaansa tuskin on se oikea vaikka sillä hetkellä haluaisi uskoakkin niin. Ei halua menettää...olla taas yksin...

Olenko oppinut olemaan yksin...OLEN...se on ehkä suurin saavutukseni sen jälkeen että en haikaile vanhojen perään ja toivon heille vain hyvää...no pienet sarvet päässä ainakin joidenkin kohdalla... :-)

Nyt opettelen kärsivällisyytä ja luottoa siihen että kun toivon jotain niin saan sen vaikuttamatta itse siiihen mitenkään...tai no ehkä sen verran että esim jos haluan rakkautta poistun sentään kotoa että olen edes ihmisten ilmoilla...vaikkakin ystävättäreni äiti meni naimisiin miehen kanssa joka tuli koti-ovelle...se taisi olla huoltomies...... :-)